Ronja Niva

Mä latvassa korkealla

Mä latvassa korkealla oon Kuusamon tunturin;

niin kauas kuin katse kuultaa, on kuusia, valkeaa.

Ja hopeanhohtoinen naali, se iloiten hyppelee,

ja tuulen tuomat pitsit sen turkkia silittelee,

ja tuulen tuomat pitsit sen turkkia silittelee.

Mä vain olen riekko pieni, ja siipeni jäätyneet on; 

vaan oisinko pyrstötähti, niin nousisin lentohon

ja nousisin korkealle luo, mäntyjen, koivujen

ja tuolloin laulan vapaudesta, onnesta, rakkaudesta

ja tuolloin laulan vapaudesta, onnesta, rakkaudesta

Luonnon kaunotar myyttien, luontoäiti armias!

Voi, kuinka kaunis luontosi, sininen taivahas on!

Sä säihkeellä lumen sokaiset ja hellit meitäkin!

Oi luontoäiti, valaise maamme toivolla säihkeiden!

Oi luontoäiti, valaise maamme toivolla säihkeiden!

 

Erilainen versio Z. Topeliuksen runosta  Kesäpäivä Kangasalla.